Me välitämme! Havaintoja Kuopion kaupungin tilaisuudesta 27.04.

Eilen 27.04. olimme Kuopion kaupungin järjestämässä keskustelutilaisuudessa lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Esiintyjiksi olivat saapuneet kaikki ennakkotiedoissa mainitut lukuun ottamatta Kasvun ja Oppimisen palvelualueen johtaja Pekka Vähäkangasta ja Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Raassinaa.

Harmittelimme heidän poisjääntiään sillä ilman heitä tilaisuus uhkasi jäädä vaille päättäjien näkemyksiä. Mutta eipä jäänyt....

Kari Raninen, perusopetusjohtaja räväytti heti alkuun että he pyrkivät "tapojen parannukseen" - mitä lie sillä tarkoittanut?

Lisäksi tilaisuuden lopulla hän sanoi että PALVELUVERKOSTOSELVITYSTÄ (siis selvitystä jossa Pitkälahden koulun lakkauttaminen alakouluna on ainoa vaihtoehto) käsitellään Kasvun ja Oppimisen lautakunnassa ENSI VIIKOLLA. Koska esityslistaa ei löydy lautakunnan sivuilta tarkoittanee se sitä että esitys kaupunginhallitukselle saattaisi lähteä esityslistan ulkopuolelta! Vai onkohan tarkoitus että "päätökset" tehdään suljettujen ovien takana jolloin ne voidaan hyväksyä ilmoitusluonteisina asioina seuraavassa lautakunnan kokouksessa. Mielenkiintoista!


Selväksi tilaisuudessa tuli että Kuopion kaupunki on vasta palvelualueuudistuksen alkutaipaleella. Kaupungin uuden strategian toteuttajat Pekka Puustinen, Jari Väänänen, Kristiina Mäki ja Kristiina Jokinen toistivat kaikki esityksissään että uusiin toimintatapoihin siirtymisessä ollaan vasta harjoitteluasteella. Tämä on erityisen vaikeaa kuntalaisille jotka toivoisivat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä selkeitä perusteluita toiminnan suunnittelusta ja päätöksenteon perusteista.

Yleisö kiitteli Veikko Tiihosen esitystä jossa hän vertaili lasten ja nuorten toimintatapojen eroja eri Euroopan maiden ja Suomen välillä. Veikon puheen jälkeen tuntui että tilaisuuden otsikoksi valittu "Me välitämme!" onkin vain sanahelinää ja todelliset ongelmat jäävät vaille huomiota kaupungin budjettirahoituksen varjoon. Tuntuu että Kuopion kaupungin toiminta lasten ja nuorten hyväksi on liiaksi riippuvaista kulloisenkin hetken määrärahoista pitkän aikavalin kokonaishyötyjen tavoittelun sijaan.


Muutamia poimintoja tilaisuudesta:


Pekka Puustinen, kasvun ja oppimisen tuen johtaja:

Pekka esitteli kasvun ja oppimisen tuen palvelutarjonnan selkeästi ja antoi ymmärtää että Kuopio on siirtymässä ennaltaehkäisevään toimintatapaan jonka tarkoituksena on saada erityispalvelutarjonnasta resursseja (henkiset, fyysiset, taloudelliset) ennaltaehkäisevään työhön. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa resurssien tarpeen vähentymistä erikoissairaanhoidosta kun resursseihin peruspalveluissa panostetaan. Epäselväksi jäi mitkä ovat käytännön toimet lasten ja nuorten varhaisessa auttamisessa ja miten niiden toteuttamiseksi tarvittavien resurssien investointi rahoitetaan.

Turvallisen Pitkälahden lähikoulun (1-6 lk.) lakkauttaminen olisi myrkkyä ennaltaehkäisevän toiminnan toteuttamiselle.

Esitetty ennaltaehkäisevä toimintamalli tarkoittaisi 5-15 vuoden ajan lisäinvestointia ennaltaehkäisevään toimintaan ennen kuin toimet erikoissairaanhoidon kustannuksissa vähenisivät. Tähän ei Kuopion tämänhetkinen poliittinen päätöksentekotapa ja toimintojen budjetointi ja seuranta auta.

Tilastot (valtionvarainministeriö, 2009): Tästä tilasto-otteeseen: Peruapalveluiden saatavuus ja kustannukset Kuopiossa 2009
 kertovat että Kuopio käytti erikoissairaanhoitoon asukasta kohden 1118,00 euroa vuodessa, kun vastaava summa keskimäärin koko Suomessa 984,00 euroa vuodessa.
Onnea Pekalle tehtävässään!


Jari Väänänen, nuorisopäällikkö:

Jari kertoi syrjäytymisestä ja nuorisotyöstä. Hän mainitsi suurimmaksi ongelmaksi syrjäytyneiden nuorten tavoittamisen. Tavoitettavuus on vaikeaa koska ko. syrjäytyneet eivät ole toimeentulon, työttömyyskorvauksen tai julkisen terveydenhuollon piirissä. Koko maassa näitä lasketaan olevan jo 60000 henkilöä.


Kristiina Mäki, terveydenhuollon palveluiden päällikkö:

Kristiina mainitsi että Kuopiossa on valtakunnallisiin tavoitteisiin nähden 17 kouluterveydenhoitajan vaje. Hänen pelastukseen tulee laki, asetus siitä että kuntien on täytettävä minimimäärät ensi syksystä alkaen. Elokuussa aloittavat uudet hoitajat, syyskuussa uudet lääkärit eli tilanne kohenee Kuopiossa merkittävästi.

Harmi että Kuopio ei ilman lakimuutosta ole ymmärtänyt asian tärkeyttä vaan toimitaan lain rajamailla pakon edessä vedoten taloustilanteeseen. Samalla maksetaan kalliita oppirahoja olemalla valtakunnan musta lammas lasten ja nuorten syrjäytymistilastoissa, erikoissairaanhoidon kustannuksissa, lasten (0-17) -vuotiaiden huostaanotoissa, lastensuojelun laitos- ja perhehoidon nettokustannuksissa / asukas. (kts. valtiovarainministeriön tilastot 2009).

Äkkiseltään laskettuna Kuopio maksaa kovaa hintaa esim. lähikoulujen lakkauttamisista, ylisuurista luokkakoista, erityislasten ylisuurista määristä samoilla luokilla sekä lasten psykiatristen palveluiden puutteesta vaikkapa seuraavasti:

Erikoissairaanhoito €/asukas: Kuopio 1118, muu Suomi 984
-> erotus 134 euroa/asukas/vuosi
-> 96135 asukasta * 134 €/asukas/v.
=> 12,88 Miljoonaa euroa vuodessa ylimääräistä maksettavaa kuopiolaisille!

Lastensuojelu €/asukas: Kuopio 144, muu Suomi 78
-> erotus 66 euroa/asukas/vuosi
-> 96135 as.*66€/as./v.
=> 6,34 Miljoonaa euroa vuodessa ylimääräistä maksettavaa kuopiolaisille!

Kun nyt Kuopion kaupunki haluaa lakkauttaa Pitkälahden lähikoulun ja siirtää nämä lähes 250 lasta jonnekin? niin ennaltaehkäiseekö se erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun tarpeita?

Eiköhän nyt kannattaisi Kuopiossakin yhdessä vanhempien kanssa pohtia miten päästäisiin edes valtakunnalliselle keskitasolle ja säästettäisiin tuo esimerkin yli 19 Miljoonaa euroa vuodessa. Uskoisin että tällaisen pohdinnan jälkeen lähes tuhannen oppilaan tai kuten suunniteltu Pyöröstä lähes 1300 oppilaan koulut voitaisiin purkaa ja tilalle rakentaa toimiva lähikouluverkosto joissa vanhemmat osallistuvat yhdessä opettajien kanssa todelliseen välittämiseen ja lasten suojelutyöhön. Tästä heittäisin pallon erityisesti niille jotka on palkattu hoitamaan asia Kuopiossa kuntoon enkä sallisi lyhytnäköisen päätöksenteon ulottavan tahtoaan kestävien rakenteiden tuhoamistyöhön.

Muuten Kristiina ilahdutti kertoessaan että palvelualueuudistus on heillä organisaatiossa otettu tosissaan "yhdessä tekemisenä", mikä tietenkin on hyvä asia. Hän ilmaisi että uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa kuntalaisten "Asiakkaiden" kuunteleminen ja sen ulottaminen osaksi palvelutuotteiden kehitystä. Mutta kertoi myös toiminnan olevan vasta suunnitteluasteella joten toivoa sopii että se ei sellaiseksi jäisi. Tärkeää kehittymisessä on muistaa että se vaatii tekijöiltään aivan uudenlaista osaamista ja että toimintatavat eivät muutu hetkessä. Tärkein jo toteutettu muutos organisaatiossa on se että palvelutuotanto on erotettu niiden järjestämisestä joka on myös omasta mielestäni suunta kohti todellista uusistumista. Roolit ovat vasta muodostumassa ja aikaa siis tarvitaan.


Kristiina Jokinen, hankesuunnittelija:

Kristiina kertoi varhais- ja kasvatuskumppanuuden kehittämisestä, mahdollisesti vanhempainyhdistyksen mukaanottoa ja roolitusta vanhempien ja koulun välisen yhteistyön kehittämisessä. Hän myös mainitsi Neuvottelukuntien lopettamisen johtuneen siitä että ne koettiin muodollisiksi ja ilman päätösvaltaa toimiviksi.


Itselle jäi epäselväksi mitkä ovat hänen suunnitteleman hankkeen tavoitteet ja oletetut tuotokset sekä se miten mitataan onnistuminen em. asiassa.

Pienissä ja keskikokoisissa lähikouluissa toimivat jo kodin ja koulun väliset yhteistyösuhteet. Näiden lakkauttamissuunnitelmat ovat mitä suurimmassa määrin rahojen tuhlausta. Jos koulukoko kasvaa - uskon että vanhempien osallistuminen ja koulustaan välittäminen katoavat. Tarvitaanko siihen hanke joka sen toteaa vai voitaisiinko tällaisella hankkeella ottaa oppia vaikka Pitkälahden koulun ja sen oppilaiden vanhempien erinomaisista yhteistyösuhteista?

Tällainen ilta siis meillä vanhemmilla kun olimme paikalla ja voimme silloin sanoa: Me välitämme - toivottavasti myös Kuopion kaupunki lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan myös pitkällä tähtäimellä!